sunnuntai, 23. toukokuuta 2010

Luonnon antimia

Aamukävelyllä muistin lukeneeni jostain, että maitohorsma on ihan syömäkelpoinen kasvi. Kun vastaan tuli rypäs maitohorsmanversoja vähän etäämmällä polusta (eli koirankusetusreiteistä), niin kävin poimimassa niitä mukaani. Niistä valmistui herkullinen ateria: höyrytettyjä maitohorsmanversoja, hollandaisekastiketta ja kylmäsavulohta. Kuva ei pärjää vertailussa ruokakirjojen vastaaville, mutta suosittelen maistamaan! Ei se maultaan ihan parsaa päihitä, mutta hyvää se oli. Maussa ja tuoksussa oli jotain koivumaista ja vihreää.

Jos miettii, että parsanippu maksaa kaupassa vähintään 2,50 euroa, niin metsän tarjoamien antimien hyödyntäminen kannattaa taloudellisestikin. Eivätkä ne maitohorsmanversot tainneet myöskään myrkyllisiä olla, sillä ateriasta on jo tunti ja olen vieläkin hengissä ;)

torstai, 13. toukokuuta 2010

Ei sittenkään hullu

No niin, kun ne tutkimustulokset mdd-laboratoriosta lopulta tulivat, niin ne olivat todella selkeät: vaihkea lisämunuaisen uupumustila, moiseen tilaan päätyminen on kestänyt vuosia.

Nyt olen kahlannut läpi James L. Wilsonin Adrenal Fatique -nimisen kirjan, joka on ilmeisesti suunnilleen ainoa aiheesta kirjoitettu. Siinä on onneksi ihan selkeitä ohjeita siitä, miten voin itse parhaiten edesauttaa toipumistani (tosin minun tapauksessani syyt ovat fysiologiset enkä välttämättä parane koskaan, vaan tauti jää krooniseksi). Ruokavalio ja elintavat ovat siellä kärjessä. Ruokavalioksi suositellaan - ei mitenkään yllättäen - pitkälti zone-tyyppistä ruokavaliota, jonka olen itsekin parhaaksi itselleni todennut, mutta jota en vain aina jaksa noudattaa. Siis runsaasti kasviksia, myös proteiinia on tärkeä saada joka aterialla, sekä niukasti hyvälaatuista rasvaa.

Paljon muutakin hyviä ohjeita siellä oli, kuten että tietokone ja televisio pitäisi sulkea joka ilta viimeistään kahdeksalta etteivät yöunet häiriinny, kun nukkumisen kanssa on muutenkin vaikeuksia. Niin, ja vuoteessa pitäisi olla klo 22.30 viimeistään - joka ilta. Koska kello on nyt jo 22.40, niin viisainta lienee pistää töpinäksi iltapuuhien kanssa ;) Huomenna on onneksi vapaapäivä!

perjantai, 23. huhtikuuta 2010

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa

Ostin apteekista sarvikuonon eli nenähuuhtelukannun. Farmaseutti selvitti nenähuuhtelukannun käyttöohjeita: "Muistathan sitten, että tärkeintä on käyttää huuhtelussa merisuolaa. Missään tapauksessa tavallista pöytäsuolaa ei saa mennä laittamaan nenäänsä, siinähän on vaikka mitä kemikaaleja."

Niinpä. Miksi me sitten laitamme sitä suuhumme?

Olen käyttänyt jo hyvän aikaa kaikessa ruuanlaitossa puhdistamatonta merisuolaa tai kristallisuolaa. Sen lisäksi käytän puhdistamatonta merisuolaa aamuin illoin siten, että liotan sitä noin 1/4 teelusikallista vesilasilliseen ja juon. On muuten ensimmäinen konsti, joka oikeasti auttaa suonenvetoihin. Toki tarvitsen sen lisäksi myös magnesiumia, mutta ainakaan minulla se ei yksinään riitä. Puhdistamattomasta merisuolasta löytyy ilmeisesti muitakin mineraaleja, joita kroppani janoaa.

Pöytäsuolan (jozo tms.) käyttöä perustellaan sillä, että siihen on lisätty jodia, joka on välttämätöntä ja jota emme muuten saa riittävästi. Joopa joo, jodia saa myös merilevätabletista. Jää samalla aika monta turhaa kemikaalia elimistöstä pois.

Kävin muuten juuri verikokeissa, ja natriumarvoni olivat täysin normaalit :)

maanantai, 5. huhtikuuta 2010

Hedelmiä, hedelmiä


Pääsiäisloman kunniaksi olen lueskellut ravinto-opusta 80-luvun puolivälistä. Kirjan nimi on Elämäsi kuntoon ja kirjoittajat ovat Harvey ja Marilyn Diamond. Ensinmainittu on kirjoittanut teoriat ja jälkimmäinen reseptit. Teoria on nimeltään luonnonhygienia.

Luettuani kirjasta noin puolet olen siitä kahta mieltä. Siinä on paljon hyvää asiaa, mutta ihan kaikkeen en voi varauksetta yhtyä... Jotkut käsitykset ovat ilmeisen vanhentuneita - kuten se, että aivot tarvitsisivat vain glukoosia. Se ei pidä paikkaansa, vaan hyvälaatuiset rasvat ovat niiden hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä. Tyyppi on selvästi unohtanut rasvan kokonaan ruokavaliostaan. Kyllähän hän kehuu, miten keho voi itse muodostaa hiilihydraateista tarvittaessa rasvaa, mutta unohtaa mainita mitä insuliinin sahaamista ylös-alas tähän liittyy, ja sen seurauksena näläntunnetta ja väsymystä. Ja että miten vaikea niitä ylimääräisistä hiilareista varastoituneita rasvoja on saada sieltä kehon rasvasoluista takaisin käyttöön.

Pinnat annan Diamondille siitä, että hän sallii ja ymmärtää yksilölliset vaihtelut ihmisten välillä. Samoin siitä, että kirjasta sai selkeän ohjeen hedelmien syöntiin. Hedelmiä ja hedelmämehuja kuuluu syödä tyhjään mahaan, eikä niiden jälkeen saa syödä mitään muuta puoleen tuntiin (tai tuntiin, jos syö banaania ja/tai kuivattuja hedelmiä). Tämä sen vuoksi, että hedelmät kulkevat nopeasti ruuansulatuksemme läpi, jos niille vain annetaan siihen mahdollisuus. Jos sen sijaan tempaisee esim. liha-aterian päälle vielä hedelmäsalaatin, niin hedelmät jäävät ruuansulatukseen muhimaan ja mätänemään, eikä niistä ole silloin mitään hyötyä vaan paremminkin päinvastoin. Aterian jälkeen pitäisi odottaa ainakin kolme tuntia ennen kuin syö taas hedelmiä. Lisäksi pitää muistaa, että esimerkiksi itsepuristettu hedelmämehu on ruokaa. Siis sitä ei tule juoda kuin vettä, vaan antaa sen viihtyä suussa ja sekoittua sylkeen ennen nielaisemista.

Diamondin tärkeä sanoma liittyy ihmisen ruoansulatuksen vuorokausisykliin. Niistä tärkein on eliminaatio klo 04-12, jolloin keho poistaa ruoansulatuksen sivutuotteita elimistöstä. Toinen sykli on ravinnonotto klo 12-20 ja kolmas sykli ravinnonkäyttö klo 20-04. Tästä seuraa muutamia asioita. Diamondin omin sanoin: "Elämäsi kuntoon -ohjelman tärkeä sääntö on: heräämisestä aina puoleenäivään asti ei saa syödä mitään muuta kuin tuoreita hedelmiä ja hedelmämehuja." Tämän pitäisi auttaa ruuansulatussykliä ja tuoda keholle oikeita ravintoaineita kuona-aineiden eliminoimista varten. Tästä seuraa tietysti myös se, että iltakahdeksalta pitäisi lopettaa syöminen.

Diamond korostaa myös, että 70 % ravinnostamme pitäisi olla vesipitoista - siis tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Tähän voin yhtyä, se vertautuu samaan kuin ikiaikaisen idolini, zone-ruokavalion luojan, tohtori Searsin suositus siitä, että 2/3 lautasesta pitäisi täyttää kasviksilla (vähemmän hedelmillä).

Lisäksi Diamondin mukaan kahta tiivistä ruokaa (kuten perunaa eli tärkkelystä ja lihaa eli valkuaista) ei pidä nauttia samalla aterialla, koska ne vaativat ruuansulatukselta paljon. (Peruna siis muuttuu vesipitoisesta kasviksesta tiiviiksi ruuaksi, kun se kuumennetaan.) Pihvin sulattaminen vaatii hapanta ruoansulatusnestettä, ja perunan emäksistä. Nämä neutralisoivat toisensa, ruoka sulaa huonosti, energia menee ruoansulatukseen mutta lopputulos on kuitenkin sulamaton massa, joka vielä tukkii suoliston. Tähän voin yhtyä - kun olin syksyllä totuttanut vatsalaukkuni kunnon ruokaan, sain jouluruoista (kinkkua ja perunalaatikkoa päivästä toiseen) elämäni ensimmäisen ummetuksen. En halua sitä toista kertaa. Barry Sears päätyy samaan johtopäätökseen (siis pihvin kanssa vain kasviksia) toisista lähtökohdista, jotta voitaisiin eliminoida verensokerin rajut ailahtelut aterian jälkeen. Molemmat lienevät osaltaan oikeassa.

Huonot uutiset piilevät siinä, että kumman tahansa - Diamondin tai vanhan suosikkini Searsin - dieetin pilkuntarkka noudattaminen johtaisi siihen, että joutuisin luopumaan juustovoileivistä. Diamondin dieetti kieltää moisen, koska se ei salli kahden erilaisen tiiviin (=ei-kasvisruuan) ruoan yhdistämistä. Juusto ja leipä ovat siis erikseen ok, kumpikin kasvisten kanssa. Searsin dieetti kieltää puolestaan leivän kokonaan sen korkean hiilaripitoisuuden takia, mutta sallii myös esim. juustosalaatin. Mitä vain saa minulta viedä, muttei juustoleipiä - ei ainakaan kokonaan! Enenevässä määrin olen tosin kyllä itsekin tehnyt esim. proteiinipitoista hummusta syötäväksi täysjyväruisleivän kanssa. Ja kyllähän se juustosalaattikin aika houkuttelevalta kuulostaa... :)

Ihana hedelmäsmoothie

Luulisin, että hedelmäaamiainen on se olennaisin asian, jonka yritän Diamondin ruokavaliosta napata omaan käyttööni. Se on helppo luvata, kun viimeisimmän viikon olen muutenkin tehnyt itselleni joka aamu hedelmä-marjasmoothieta aamiaiseksi. En koe kehoni olevan heti aamulla valmis ottamaan vastaan esim. pekonia. Toki aion jatkossakin sisällyttää hedelmäaamiaiseeni myös valkuais- ja rasvapitoisia aineksia, lähinnä avokadoa. Peruspirtelööni tulee suunnilleen näitä aineksia: avokadoa, banaania, vaihtelevasti muita hedelmiä, kotimaisia marjoja ja gefilusmehua. Jatkossakin laitan varmasti mukaan satunnaisesti pähkinöitä, jos avokado on päässyt kaapista loppumaan, vaikka sitä Diamond ei sallisikaan. (Diamond muuten kieltää tiivisteestä tehdyt mehut, eli useimmat kaupassa myytävät tuoremehut, kokonaan. Ne eivät ole enää sellaisessa muodossa, että keho kykenisi niiden ravintoaineet vastaanottamaan vaan ne lihottavat. Parasta on tuorepuristettu, pastöroimaton mehu.) Lisäksi pirtelöön on helppo upottaa mukaan muuta sellaista, minkä tietää itselleen hyväksi muttei erityisen hyvältä maistu, kuten vehnänorasjauhetta, goji-marjoja ja maca-jauhetta. Kotimaiset kuivatut marjajauheet ovat tietysti myös loistavia, niitä ei pidä unohtaa. Jos hedelmäpirtelön jälkeen tulee uudelleen nälkä ennen lounasta, voi syödä lisää hedelmiä. Kunhan muistaa puolen tunnin tauon ennen seuraavaa ateriaa.

Maca-jauhetta minulle suositteli myös se antioksidanttiklinikan lääkäri Päivi Mäkeläinen, jonka vastaanotolle lopulta pääsin (tästä lisää joskus, pätevän tuntuinen ihminen, asiat selvinnevät kun tutkimustulokset tulevat...). Kun luin Ruohonjuuri-kaupan huhtikuun mainoskirjeestä maca-jauheen vaikutusten kuvauksen, niin en enää yhtään ihmettele miksi hän sitä minulle suositteli: "Vahvistava, vitalisoiva. Lisää suorituskykyä ja kestävyyttä, tasapainottaa hormonitoimintaa ja lisää seksuaalista halukkuutta. Auttaa myös hiusten lähdössä ja vaihdevuosivaivoissa." Niinpä - tämmöiselle monihormoniongelmaiselle se on varmasti juuri oikea tuote. Vaan on se niin pahaa, ettei sitä ilman herkullista hedelmäpirtelöä syö.

Uuden ruokavalioni kunniaksi aloitin aamuni höyryttämättömistä kaurahiutaleista tehdyllä puurolla, löysäksi keitetyllä luomukananmunalla, itse tehdyllä sämpylällä, voilla, juustolla ja luomumaidolla. Moinen olisi kiellettyä sekä Diamondin että Searsin ruokavalion mukaan. Vaan oli se niin hyvää! :) Onneksi kumpikaan dieetti ei ole ehdoton ja sallii lipsumiset. Kuitenkin on tavoitteena löytää sellainen ruokavalio, jota voi noudattaa koko elämänsä ajan. Pikadieetit romukoppaan.

maanantai, 29. maaliskuuta 2010

Need to say more?

29.3.2010:
"Roskaruoka yhtä koukuttavaa kuin heroiini": http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2010032911377716_lh.shtml.

Kyllähän tämän tietää. Kaikesta terveyshötkyilystäni huolimatta minäkin sallin itselleni sen yhden viikottaisen roskaruoka-aterian. En vain pysty lopettamaan niiden syömistä, vaikka tiedän ettei se mitään hyvää tee... Onneksi sentään viikottainen ettei päivittäinen.

Jatkoa 30.3.2010:
"Nälkäinen vankikarkuri napattiin pikaruokapaikasta"
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010033011386523_uu.shtml.
M.O.T....

perjantai, 15. tammikuuta 2010

Lisäainekatkis

Ostin juhlasalaattiin Apetit-merkkisiä jättikatkaravunpyrstöjä. Kotona luin tuoteselostetta; kuvittelin, että osapuilleen pelkässä suolavedessähän ne lilluvat. Eniten hämmästytti natriumglutamaatti E 621. Miksi ihmeessä sitä pitää katkarapuihinkin tunkea? Jäävät kyllä Apetit-katkikset kaupan hyllylle ensi kerralla.

Lisäaineista kaikkein eniten pyrin välttämään juuri aromivahvennetta = natriumglutamaattia = E 621:stä sekä keinotekoisia makeutusaineita. Tai noh, ylipäätään yritän välttää eineksia ynnä muita ruokia, joissa on paljon lisäaineita. Kun kehnoa ruokaa parannellaan lisäainein, ei se ainakaan ravitsemuksellisesti siitä paremmaksi muutu. Sen avulla (yhdistettynä sokeriin ja rasvaan) saadaan toki ihmiset jäämään koukkuun roskaruokaan.

Natriumglutamaatti voi aiheuttaa mm. päänsärkyä ja astmaoireita. Lisäksi muistan lukeneeni vuosia sitten Hesarista Antti Heikkilän mielipidekirjoituksen, jossa hän esitti että on syytä epäillä sen häiritsevän myös kilpirauhasen toimintaa. Sen takia olen varsinaisesti ko. lisäainetta ruvennut välttämäänkin. Epäilyskin riittää minulle tässä tapauksessa.

On hölmöä sanoa lisäaineen puolustukseksi, että natriumglutamaattiahan esiintyy luonnostaankin esimerkiksi tomaatissa. Keinotekoinen lisäaine ei kuitenkaan koskaan ole sama asia kuin luontainen ruoka. Niiden vaikutus elimistössä voi olla tyystin erilainen, jopa päinvastainen.

Minusta vain tuntuu, että koko ajan on olemassa enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka haluaisivat syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa. Mutta mistä ihmeestä sitä saa? Kaupasta ei uskalla ostaa paljon mitään, jos keskittyy ostamaan vain tuotteita joissa on mahdollisimman vähän E-koodeja, kovetettua kasvisrasvaa, huonoja hiilihydraatteja tms. Joskus olisi niin ihana syödä hyvää ja terveellistä ruokaa ilman että itse joutuu kokkaamaan, mutta riittävän hyviä valmistuotteita ei pahemmin ole saatavilla.

Pitkästä aikaa

Eipä ole tullut kirjoitetuksi tännekään. Kännykamerastakin on piuha kateissa; en ole saanut kuviakaan siirretyksi.

Tuo kilpirauhas- ja kortisonilääketempoilu vei kyllä voimat. Onneksi vointi on jo parempi, ja jaksan taas liikkuakin. Kortisonia menee enää vain harvakseltaan, tarpeen mukaan. Omalla päätökselläni otan vanhan annoksen mukaan Thyroxinia ja lisäksi puolikkaan tablettia Armouria. Ja voin paremmin kuin pelkällä Thyroxinilla.

Onnistuin toisella yrittämällä saamaan lääkärinajan Helsingin antioksidanttiklinikalle Päivi Mäkeläiselle. Sinne maaliskuussa; siihen saakka näillä eväillä. Onneksi mennään jo kevättäkin kohti :)

Jouluruoista oli sellainen seuraus, että sain elämäni ensimmäisen (ja todella pahan) ummetuksen. Lääkärin kanssa totesimme yhdessä, että "syynä" saattoi olla viime syksynä aloittamani aikaisempaa terveellisempi ruokavalio. Siirtymä hapankaalista suoraan kinkkuun, soselaatikoihin ja suklaaseen eli entisenkaltaiseen ruokavalioon (ja alkoholiin, pitkästä aikaa) olikin liian rankka. Olenpahan ensi jouluna viisaampi...